1. marraskuuta 2011

Walking on sunshine

"I secretly want to punch slow walking people in the back of the head."

Muistan hekotelleeni joskus kauan sitten tuommoiselle Facebook-ryhmälle. Silloin, kun vielä kävelin aina ja joka paikkaan niin lujaa kuin pitkillä kintuillani pääsin. Vähänpä tiesin - nyt olen yksi heistä, joita entisten minunlaisteni tekee mieli läppäistä päähän, että pois alta täältä tullaan. No ei tulla enää. Sen sijaan vaaputaan hitaasti, vaapu, vaapu.




Urheilupuistossa onneksi on tilaa kävellä ihan niin hitaasti kuin haluaa. Köpöttävää askelta siivittää eteenpäin kuulokkeissa soiva Take That, ja sinisille kuntoiluvehkeille saavuttaessa biisiksi valikoituu tietenkin virallinen puhdintuoja Relight My Fire. You gotta be strong enough to walk on through the night, there's a new day on the other side. Kyllä kuulkaa jaksaa tehä leuanvetoa ja rintaprässiä kaikki 4 minuuttia ja 12 sekuntia!



Yks päivä, kun olin lähdössä kävelylle, heppu katsoi mun kinttuja ja kysyi että mitkä noi on? Juoksutrikoot, vastasin. Et kai sää noissa lähde kävelemään? No totta hitsissä lähden. Kun en kerran pysty juoksemaan tai jumppaamaan, saan kai sentään yrittää vähän huijata itseäni. Että edes etäisesti tulisi sellainen fiilis, että tässä niinku vallan urheillaan.




Vähänkin on tässä tilanteessa parempi kuin ei mitään. Niin sanoi isi, ja taisipa olla oikeassa. Tuskin kukaan vaatii välilevypotilaalta suurta urheilullisuutta - ellei sitten potilas itse... Meikäläisen kävelyvauhdilla ei paljon tartte hikipisaroita otsalta pyyhkiä, joten yritän keskittyä hakemaan energiaa siitä, miten hyvää ulkoilu tekee. Raitis ilma, syksyn värit, hetki pois istumalihasten päältä ja läppärin ääreltä. Yritän kävellessä muistaa fysioterapeutin ohjeet: etenen kuin veturi, vahvasti ja venkoilematta, jaksan ojentaa jalat... ja sitten yhtäkkiä huomaan, että olen unohtanut hengittää ja pallea ja yläselkä on ihan jumissa. On tässä vielä opeteltavaa. :D




Parhaillaan yritän tässä makustella erästä uutta maustetta, joka kipusoppaan ilmestyi tänään kävelylle lähtiessä. Tai no, oikeastaan kyseessä on vanha tuttu. Nimittäin: jouduin tänään laittamaan lenkkarien sijaan jalkaan Converset, koska vasenta akillesjännettä särki.

Anteeksi, maailma, mutta saatan kohta suuttua.

4 kommenttia:

  1. Kylläpä urheilupuistossa näyttää jännältä näin syksyllä. En muista että olisin aikoihin käynyt siellä tähän vuodenaikaan.

    Noin muuten, tsemppiä ja jaksamista, pakkohan ton on joskus ohi mennä.

    VastaaPoista
  2. täällä yksi selkä- ja lonkkapotilas silittää. jäsenkorjaaja on munkin uusi paras kaveri toistaiseksi, kunnes joskus ehkä tunnen itseni taas ihmiseksi ja voin urheilla muutenkin kuin käymällä veljenpojan kanssa kärryttelemässä lähimaastossa - ja kärrytteleminen tarkottaa ihan vaan kävelemistä eikä mitään jännää hevostouhua. tän piti olla kaikkien aikojen ratsastussyksy kaikkine niine hevosineen vaan kappas kuinkas kävikään. voin mä niille hevosille vielä omppupomppuja syöttää ja sitten katsoa kuinka kaikki mun kaverit vuorotellen käy koikkelehtimassa niiden kanssa kentällä.

    sulla on kyllä kurjemmin, mulla on vaan vääriä asentoja, viallisia nivelsiteitä ja tulehduksia. mutta sitten mulla on kaupan päälle syyllisyys siitä että ne eläimet ja niiden kunto ja kehitys oli mun vastuulla ja nyt mä joudun vaan kattoa sivusta kuinka taantuutaantuutaantuu.... vaikka kuinka yritän selittää itelleni että terveydellä ei leikitä ja kaikki kyllä ymmärtää että kun ei pysty niin ei pysty.

    eikä edes peanutin kanssa sohvalla makaaminen parantanut vaikka oli muuten oikein mukavaa. tänne muuttaa nyt onneksi pieni melkein pennyn värinen tyttö sunnuntaina ja saa kehrätä luut ehjäksi :)

    VastaaPoista
  3. Voi kurjuus! Olet kyllä minusta ollut kauhean urhea tän asian kanssa. Että saa välillä suuttuakin vähän. Olisin itse varmaan jo ihan sietämätön, jos oisin tossa tilanteessa.

    Toivotaan, että edes hyvät kävelyilmat jatkuvat!

    VastaaPoista
  4. Elina - kesällähän se on tietysti upeimmillaan, mutta on syksypuistossakin oma fiiliksensä. Iltaisin tosin säkkipimeys vähän haittaa välillä kulkemista. Kiitos tsempistä, jatketaan paranemisen odottelua!

    Hanska - kissoilla on kyllä salaisia voimia... ja eläimillä muutenkin, ehkä niiltä hepoilta saisi parantavaa virtaa vaikkei ratsastamaan pystykään? Jaksuja sinnekin ja kivoja kävelylenkkejä! :)

    Ilona - kiitos sanoistasi! Kyllä täällä välillä ärräpäätkin lentelee, mutta jotenkin sitä vaan yrittää pitää valituksen minimissä koska asiat vois olla niin paljon pahemminkin... ja siirtää keskittymisen kivusta ennemmin siihen kaikkeen, mikä on hyvin. :)

    VastaaPoista

Sano sää kans!