Selätetty: pullasyndrooma

Pullasyndrooma on naistentauti, joka estää pullan syömisestä normaalisti seuraavan nautinnon.

Mies voi haukata pullan huoltoasemalla kahdella haukkauksella ja jatkaa elämässään eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Nainen syö pullaa ja toisella poskella suunnittelee, mitä jättää päivän aikana syömättä ja paljonko pitää huomenna zumbata.

- Virpi Salmi eilen

Myönnän: kuulostaa tutulta. Olen itsekin sekä aktiivisena liikkujana että aktiivisena pullansyöjänä sortunut useammin kuin kerran ajattelemaan, että tänään mä oon kuntoillu niin paljo että kyllä mä saan syödä pullan.

"Saan." Keneltä se lupa muka pitää erikseen pyytää? Miksi herkutteluhetket pitäisi ostaa hiellä? Ei pulla silloin enää maistu hyvältä, vaan vain kaloreilta.

Kuten sanottu, yritän ottaa tästä sairastelustani irti kaiken mahdollisen opin ja viisauden. Viimeistään nyt ajattelustani ovat karisseet loputkin rippeet tuosta yllä esitetystä ajattelumallista - kamoon, tuolla kaavallahan mä en saisi syödä nyt yhtään mitään, koska en pysty urheilemaan. (En jotenkin osaa laskea uimista omalla kohdallani urheiluksi, vaikka se onkin tällä hetkellä ainoa hengästyttävä liikuntamuoto, johon kykenen. Se kun on mulle enemmän mielenterveyden kuin kunnon ylläpitämistä.)

Tänään en kuulkaa käynyt edes kävelyllä, mutta söin silti Café Artissa ison palan mutakakkua. Se maistui suklaalle, kaakaolle, makealle, pehmeälle. Eikä yhtään kaloreille.