Olen tässä puolen vuoden välilevynpullistelun aikana loppuviimein aika vähän
itkenyt kipujani, mutta viime yönä pääsi pitkästä aikaa parku. Kun on yksin hereillä pimeässä, lohduttomuus iskee yllättävän helposti. Etenkin, kun edellisen yön olin saanut nukkua melko hyvin - selvisin ilman Sirdaludeja! - ja päiväkin oli mennyt mukavasti, lähes kivuitta. Ja sitten tulee uusi yö, joka vaihtaa suunnan vuoristoradalla taas alaspäin: nuku tunti, herää, nuku toinen tunti, herää, anna periksi ja ota lääke, etsi hyvää asentoa tuloksetta, valvo tunti, itke särkyä ja sitä että heppukin varmaan kohta herää siihen pyörimiseen, siirry peittoinesi ja tyynyinesi olkkariin sohvalle, nuku katkonaisesti siihen asti kun digiboksin kello näyttää 6.50.
Ehkä eniten vihaan sitä, että niin tärkeästä asiasta kuin nukkuminen on tullut mörkö, jota joutuu jännittämään joka ilta. Että tuleeko uni ja miten pitkään saa nukkua, ennen kuin särky herättää ensimmäisen kerran. Ja saako sitten enää uudestaan unta. Lisäksi tuntuu, että tää sairastelu ja nukkumattomuus on alkanut vanhentaa mua yli todellisten ikävuosieni.
No mutta:
Mitenhän pitkälle tässä vielä päästäänkään?
Voi sinua, kuulostaa sietämättömältä.
VastaaPoistaEi voi kun toivoa jaksamista ja lähettää paljon voimauttavia ajatuksia Turkuun <3
Uskon joka sanan, millä kuvailet öitäsi. Miniäni on jo muutaman vuoden kärsinyt samankaltaisesta selkävaivasta, eikä siitä tule loppua koskaan,ainakaan hänellä. Toivottavasti sinulla! Valvotut yöt ovat kamalia ja tietysti yöllä alkaa miettiä kaikkea synkkää, kun ei nukuttua saa.
VastaaPoistaSaat kaikki hyvän olon ajatukseni, sympatiani ja empatiani, koeta kestää ja lepää silloin, kun siihen on mahdollisuus. Ja nauti(niinkuin nautitkin) niistä hyvistä hetkistä, niitäkin joskus on. Sydämelliset terveiset Fifin muorilta!
Heippa! Olen tätä blogiasi jo tovin lueskellut ja jäänyt koukkuun, olet niin hyvä kirjoittaja :) Olen itse fysioterapeutti ja tätä välilevyasiaa olen suurella mielenkiinnolla seurannut. Itselleni tuli heti mieleen se, että kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota kenkiin. Tuommoisilla matalilla tasapohjatennareilla kävely on alaselälle yksi pahimmista kuormittajista. Joten pieni korko kenkään ja hyvät pohjalliset, siinä voi olla yksi helpottava tekijä. Suosittelen kokeilemaan! Itsellänikin moinen pullistuma on riesana, joten tiedän miltä tuntuu.. Tsemppiä!
VastaaPoistaNuori Nainen ja Fifin maman - kiitos! <3
VastaaPoistaNyymi - kiitos kivasta kommentista, jätähän jälki itsestäsi useamminkin jos siltä tuntuu! :) Juu tuo kenkäasia on tiedossa; käytän tällä hetkellä tennareita oikeastaan vain kävelyllä/pyöräillessä (kävelyllä käyttäisin parempipohjaisia lenkkareita, mutta vasen tossu on alkanut painaa akillesjännettä) ja muuten maihareita, joissa on just sopiva pieni korko. Oli hyvä syy ostaa uudet syyskengät... ;)
Tsemppiä sulle myös - ja mitä tahansa apuvinkkejä otetaan jatkossakin vastaan!