7. syyskuuta 2011

Kolkyt ja risat

Kun kerroin eilen aamupäivällä kampaajalleni, miten aion juhlistaa 30-vuotissynttäriäni - ensin samppakaljatuokio isin ja äidin kanssa ja sen jälkeen hepun kaa ravintolaan, sunnuntaina perheen kanssa ulos syömään ja ensi viikolla vielä kaverikemut - kampaajani totesi, että sähän oot oikeen tommonen partyilija. Jaa, voi kai sen niinkin muotoilla; omasta mielestäni kyse on kuitenkin enemmänkin siitä, että haluan käyttää hyväkseni kaikki tilaisuudet juhlia, järjestää arkihässäkän keskelle kiireettömiä yhteisiä hetkiä rakkaiden seurassa. Eikä mikään ole liian huono syy juhlaan. :)





Eilen päivällä pyöräillessäni kaupungilla kumpparit jalassa lauleskelin krokotiili Genan syntymäpäivälaulua. Eihän tietää voi kansa, joka märkänä kulkee, miksi oon tänään niin iloinen! Mutta kas, iltapäivällä sade väistyi auringon tieltä. Äiti sanoi, että ihan samanlainen ilma oli sinä syksyisenä sunnuntaina 30 vuotta sitten.





Juotiin samppanjaa Tintåssa, syötiin macaroneja E. Ekblomilla ja herkuteltiin hepun kanssa taivaallinen kolmen ruokalajin satsi Mamissa. Kotimatkalla ajauduttiin vielä uudestaan Tintån terassille, kun Jokke-setä huikkasi ohikulkijat seurakseen ja tarjosi lisää samppanjaa. Tänään, kun kello soi seitsemältä, kieltämättä tunsin oloni vähän vanhaksi... :D





Sain aivan ihania lahjojakin, vaikken mittään ois tarttenu: isiltä uuden pyöräilykypärän, äitiltä Kimalaisen kauniin koivutarjottimen ja hepulta hotellilahjakortin tulevaa Rooman-matkaa silmällä pitäen. Ja entäpä kaikki lämpimät onnensanat ystäviltä! Kiitos, kiitos, kiitos. Tällä onnen määrällä pötkitään pitkälle.





Eilen oli kertakaikkisen kaunis päivä, ainoastaan kaksi asiaa onnistui hiukan harmittamaan. Yksi: Wikken kempparin jonossa etuillut rouva. Mutta antaa etuilla, mä ajattelin, ei mulla ole mikään kiire. Kaksi: se, että muutamissa onnentoivotuksissa todettiin - tuskin tietenkään ilkeyttään, mutta kuitenkin - että no niin nyt sä oot sitte aikuinen. Öö? Totta mooses mä olen aikuinen: työllistän ja elätän itseni yksityisyrittäjänä, asun avoliitossa jonka toivon kestävän loppuelämäni, ja vietän perjantai-iltaa mieluummin omalla kotisohvalla viinilasi kädessä ja suklaamuffinssi toisessa kuin Onnelassa kreisibailaamassa. Mutta tuo kaikki on ollut olemassa jo kauan ennen kuin täytin eilen vuosia. Pyöreiden synttärien kohdalla aikuisuuden mainitseminen kalskahtaa jotenkin... no, semmoiselta että muka yhdessä yössä mieleen hiipii tylsyys ja mielikuvituksettomuus eikä sitä voi estää.




Olen tässä makustellut tätä uutta lukemaa. 30. Kolkyt. Useimpina hetkinä se tuntuu vain hyvältä. Ja niinä harvoina, kun se yrittää kaikua kurjuutta ja vanhuutta, muistutan itseäni: Do not regret getting older. It's a privilege denied to many.

7 kommenttia:

  1. Tää oli jotenkin ihan huikee kirjoitus! Onnea vielä näin jälkikäteen yhdestä lisävuodesta, joita toivottavasti siunaantuu vielä kymmeniä lisää!:)

    VastaaPoista
  2. Heiii! Ihana kirjoitus -taas kerran. Ois muuten kiva joskus lukea sun ihonhoitorutiineista! Eikö? :)

    VastaaPoista
  3. Sä olet niin ihana ja kirjoitat niin nätisti ja onnistut olemaan niin oikeassa tuossa viimeisessä virkkeessä, että mun tuli kyynel silmään. <3

    VastaaPoista
  4. Kerro, kerro oi ihminen, millä ripsivärillä meikkaat ripsesi?? Upea lopputulos..

    Tuo pyöreiden vuosikymmenten yhteydessä seuraava "pakollinen" kommentti aikuisuudesta on tosiaan vähän.. tylsä. :( Nolointa se on silloin kun se sanotaan esim. 50-vuotiaalle! Voi herranjestas..

    Kai jotkut kokevat 30. merkkipaalun olevan sellainen merkki "nuoren aikuisuuden" loppumisesta ja siirtymisestä siihen "varsinaiseen" - mitä se sitten tarkoittaakin, AVIOliittoa, lasten saamista, asuntolainaa, plastiikkakirurgiaa ja botoxia..?

    Hienot juhlat oli sulla silti! :) T: Ilona

    VastaaPoista
  5. Saara - kiitos onnitteluista ja kauniista sanoista! :)

    Helmi - pannaan harkintaan, mutta en kyllä tiedä onko mun ihonhoitorutiineissa varsinaisesti mitään jakamisen arvoista... :D Tulossa on ainakin sellainen top 10 -kosmetiikkahaaste, joten ehkä voisin siinä yhteydessä sivuta niitäkin.

    Jenni - <3

    Ilona - hahaa, kuule nuo säihkysilmät on aina luotettavien tekoripsien ansiota! Niitä kun on tottunut tanssijutuissa käyttämään, tulee joskus laitettua huvikseen juhlameininkeihinkin. Lavalle tarvitaan tietysti tuuheat jättiräpsyt, mutta kun tavalliseen käyttöön valitsee vähän hillitymmät versiot (esim. noissa ripset menee hauskasti tolleen "tuppoina"), saattaa jopa huijata olevansa taitavampikin meikkaaja ;)

    Ja joo, näitä aikuis-juttuja tulee tässä vielä varmasti puntaroitua... huokaus. :)

    VastaaPoista
  6. Onnea, Duussi! Tää tulee nyt vähän myöhässä, mut oon ollu ihan out kaikesta.

    Tää siun blogi on upea! Se vain paranee iän myötä! :)

    VastaaPoista

Sano sää kans!