Shit is fucked up and bullshit

Perjantaina aamulla, kun treffattiin ystävän kanssa Kiasman edessä, ensin itkettiin hetki, sitten mentiin museon kahvilaan syömään juustokakkua ja sitten lähdettiin kiertämään kolme näyttelyä.


Vasta avattu Osmo Rauhalan Elämän kirja vaikutti värien harmoniallaan ja selkeydellään, jonka tulkinta aukesi kokonaiseksi vasta teosten katsomisen jälkeen selvinneen tausta-ajatuksen myötä. Toby Zieglerin Vieraantuneista esineistä ei saatu irti rehellisesti sanottuna kovinkaan paljon, kun taas viimeisenä kierretty Camouflage-kokoomanäyttely päräytti monessakin kohtaa.

Esimerkiksi Sebastian Errazurizin mielenosoitustuoliprojektin monitasoisuus onnistui viehättämään. Tuoleihin on maalattu Occupy Wall Street -liikkeen mielenosoituksissa käytettyjä aitoja iskulauseita. Tuoli toimii samalla sekä kylttinä että, no, tuolina, jolla istumalla voi vallata julkista tilaa. Tuolit myydään designina taiteen keräilijöille, jotka poikkeuksetta kuuluvat siihen yhteen prosenttiin. Taiteilija päättää lopulta itse, kuinka suuren osan tuotoista pitää itsellään ja kuinka suuren lahjoittaa eteenpäin, astuuko valinnallaan pieneen eliittiin vai osaksi protestoivaa 99 prosenttia.


Nykytaiteen ja designin vuoropuhelua pohtiva Camouflage on esillä Kiasmassa vielä viikon, suosittelen katsastamaan! Ja varaamaan rauhassa aikaa ja avoimia aisteja ihmettelyyn hämärässä Dormitoriumissa sekä toisessa, huomattavasti valoisammassa huoneessa erään pitkän putken ja pienten kuulien äärellä. :)

Notice that autumn is more the season of the soul than of nature

Kaunista musiikkia syksyyn! Jeff Waynen vuoden 1978 The War of the Worlds -teema-albumista ilmestyy marraskuussa uusintaversio The New Generation, jolla on äänessä mm. Captain Barlow. Garyn laulama Forever Autumn kuultiin radiossa jo tällä viikolla, ja joku tietysti ehti äänittää sen saman tien talteen.

Enjoy.

Muscle milk (contains no milk)

Hyvät naiset ja herrat, olen kohdannut voittajani.

Tuo purtilo oli tälle sokerihiirelle liikaa. Ei mennyt kokonaan alas edes useammassa erässä. Hihkuin melkein ääneen kun bongasin tuon kaupasta, koska luulin että cookies & creme on yhdistelmä joka ei voi mennä pieleen... Näköjään voi. Vieläkin tulee iso uhhhh kun mietin tuota umpimakeaa kamaluutta. :D

Olen tehnyt comebackin palautusjuomien ja "suklaan"makuisen protskujauheen ihmeelliseen maailmaan tänä syksynä kuntosalille palaamisen myötä. Kuukausitolkulla jatkuneen selkäsairastelun ja uinti-pilates-kävely-treenaamisen jälkeen kroppa (ja mieli) alkoi kesän mittaan tuntua vihdoin tarpeeksi vahvalta palaamaan rankemman treenin pariin, mutta en oikein tiennyt, mistä uskaltaisin aloittaa. Ajatus personal trainerin puoleen kääntymisestä oli käväissyt mielessä jo kipeämpinä aikoina, mutta vasta pari kuukautta sitten, kun ystäväni kertoi ottaneensa yhteyttä erääseen PT:hen, päätin että olen itsekin valmis taas kokeilemaan tavoitteellisempaa treenailua.

Kaiken kipuilun myötä olen kyllä oppinut nauttimaan hyvin vaatimattomastakin liikkeelle pääsemisestä (pilateksessa edistyminenhän mitataan lähinnä millimetreissä, ja kävelylenkillä on ihan parasta jos mihinkään ei kauheesti satu), mutta kun jatkuvat säryt eivät enää olleet vaivana, halusin palauttaa mieleen, miltä tuntuu hengästyä ja hikoilla. (Aika hitsin hyvältä, muuten.)

En myöskään usko olevani morsiamena varsinaisesti kaheli erikoistapaus, jos haluaisin nähdä itseni hääpäivänäni ensi toukokuussa silleen suht simpsakassa kunnossa. ;) Mistään laihdutuskuurista ei missään tapauksessa ole kyse: väitän olevani 176 senttiä pitkä, ja kun pari kuukautta sitten nousin vuosien jälkeen vaa'alle, painoksi mitattiin rapiat 67 kiloa. Indeksien mukaan olen aina ollut sopivasti normaalipainoinen, mutta muutamasta kilosta luopuminen rasvapuolelta ei olisi pahitteeksi ennen sitä suurta päivää, jona varmasti jokainen nainen haluaa kokea olevansa hehkeimmillään. Siispä vähän enemmän liikuntaa ja vähän vähemmän keksejä, vähän enemmän proteiinia ja vähän vähemmän hiilareita, mutta ei mitään mikä edes etäisesti viittaisi ehdottomuuteen tai herkuitta kärvistelyyn. (Tummasta suklaasta en luovu. Enkä valkoisesta mangokookossuklaasta. Enkä inkiväärisuklaasta. Enkä suklaasta.)

Mikä tärkeintä, punttien nostelu on ollut ihan huippua! Ensin testattiin tarkasti, millaisia liikkeitä pystyn tekemään, mihin jäykkä selkäni taipuu (no ei juuri mihinkään; vaikka miten yritän pyöristää, alaselkä on tikkusuora) ja mitkä liikkeet on syytä jättää tekemättä hermovihlaisujen välttämiseksi. Sitten PT räätälöi mulle kolme erillistä ohjelmaa: yhden keskivartalotreenin (kirjoitin ensin keksivartalo... kuvaavaa) jonka voin tehdä kotonakin, yhden lämmittelyineen ja venyttelyineen noin puolitoista tuntia vievän kerran viikossa suoritettavan kokovartalorääkin ja yhden pidempiä toistosarjoja sisältävän treenin, jonka voin tehdä uimahallin kuntosalilla reippaassa 30 minuutissa ennen altaaseen pulahtamista. Todella toimiva ja tehokas kombo! Uimasalitreeni käytiin tekemässä eilen, joten sitä ehdin testaamaan tositoimissa vasta ensi viikolla, mutta heti ensikokeilulla sieltä nousi uusiksi suosikkiliikkeiksi sumokyykky ja vapaudenpatsas. On siellä seassa yksi inhokkikin, nimittäin thruster, joka on ihan mahottoman rankka... mutta juuri siksi tietysti totaalisen tehokas. ;)

Askelkyykkyä, maastavetoa, penkkipunnerrusta, ojentajia, hauiskääntöjä, soutuja, pystypunnerrusta, ylätaljaa jne... Treeniohjelmieni liikkeistä kovinkaan montaa ei tehdä laitteissa, mikä on ollut mulle uutena juttuna oikein positiivinen kokemus. Välillä on kieltämättä pikkuisen hutera olo ilman vekottimien tuomaa turvaa, kun tuntuu että tanko romahtaa päälle hetkenä minä hyvänsä :D mutta siinähän se palkinto ja koukutin piileekin, kun viimeisillä voimillaan saa sen puserrettua vielä kerran ylös asti. Tai jos ei saakaan, tietää silti yrittäneensä kaikkensa. Ja seuraavana päivänä sattuu. Strive for progress, not perfection.

Voin tämän syksyn ja oman kokemukseni perusteella suositella turkulaisille juoksukouluistaan ehkä tutumman Vauhtisammakon personal trainer -palveluita, ja yleensäkin PT:n puoleen kääntymistä, etenkin jos takana on treenitaukoa vammojen tai minkä tahansa muun syyn takia. Itse en olisi ikipäivänä älynnyt vaatia itseltäni niin tiukkoja rutistuksia kuin ammattilainen - enkä olisi osannut tehdä kaikkia liikkeitä oikealla tekniikalla, mikä on tässä paranteluvaiheessa AINA aivan ensiarvoisen tärkeää.

Huomenna olis vakaa aikomus käydä taas aamusta vähän podaamassa. Mutta tuohon Muscle Milk -kamaluuteen en enää koske. :D

PS. Palautusjuomasyömävinkkejä ja lempiliikkeiden ihkutusta otetaan vastaan kommenttiboksissa!

Tänd våra ljus, det är nära till natten

Voi mikä ihana syyssunnuntai. Lihaksissa eilinen salirääkki ja sen päälle kippistetyt punaviinilasilliset, ulkona sade ja sisällä lämmin, lepäävä mieli eikä kiirettä mihinkään, pyykinpesua ja uuden kodin järjestelyä, teetä ja villasukkia ja maissilastuja ja Control ja Pinterest (heppu äsken: siis sä oot kattonu jotain kuvia nyt kolme tuntia) (no en nyt sentään niin kauan) (ja sama vaikka olisinkin, tällaisena sunnuntaina saa katsoa kuvia kolme tuntia jos haluaa).

Hyvän päivän jälkeen hyvää yötä. :)

Bang bang

Huokaus. Kaikki mitä aion seuraavaksi kirjoittaa kuulostaa tekopyhältä selittelyltä, vaikka oikeasti haluaisin vain kertoa kuinka iloinen olen uusista ihanista kengistäni, jotka ostin tällä viikolla. Kengistä, joista haaveilin monta vuotta ja joiden takia en tyytynyt ostamaan Nilsonilta tai Dinskosta halvempia kopioita, joita olisi saanut ehkä neljät aitojen hinnalla.

Arvasit oikein: Acnen Pistolit.

Olihan se aikamoinen investointi. Mutta kun Elementissä sattui olemaan jäljellä kaksi paria, joiden koot olivat juuri ne joista olisin omani sovittamalla valinnut (mitoitus on väljähkö, joten otin ne pienemmät eli kolmekasit), siinä vartin verran Pistolit jalassa tepasteltuani ja pankkitilin saldoa, kylppäriremontin laskua ja ensi viikon Helsingin-reissun budjettia ynnäiltyäni päädyin lopulta ostopäätökseen.

Suurin Pistol-huuma lienee jo laantunut, mutta itsekin kehtaisin väittää nilkkureita moderneiksi klassikoiksi, niin kuin keväällä saman kenkäostoksen (huom. järkisyistä) tehnyt Eeva. Pistolit sopivat niin farkkujen kuin helmojenkin kanssa, käyvät Suomen säähän vähintään kolmena vuodenaikana, nahka on paksua ja pehmeää, korko juuri sopiva selkävaivaisellekin. Enkä ole kuullut kenenkään Pistolien omistajan jälkeenpäin harmitelleen hankintaansa.



Mutta kun. Nuo kengät ovat kalliit. Ihan helvetin kalliit. Tai no, suhteellista sekin: opintotuella elävälle täysin saavuttamattomissa, pörssimiljonäärille pikkupennosia, freelance-kääntäjälle huomattavasti peruskenkien hintakipurajan yläpuolella. Että mitä kaikkea tuolla rahalla olisi saanut (esimerkiksi aika monta litraa mansikoita), miten perustelen tarpeen ostaa uudet kengät kun kaikki vanhatkaan eivät ole vielä löytäneet paikkaansa uudessa kodissa, ja jos mulla muka on tuon verran ylimääräistä rahaa niin eikö sitä mieluummin voisi antaa hyväntekeväisyyteen? Ja miksi käyn kaiken tämän mielessäni läpi vasta tämän hintaluokan ostoksen kohdalla - miksen joutunut raastavien omantunnontuskien syyllistämäksi viime lauantaina, kun valitsin kaupasta Lambi-vessapaperia sen halvemman Pirkan sijaan?

Toisaalta lienee kuitenkin parempi, että olen uusista kengistäni aidosti iloinen kuin että olisin ostanut ne tosta vaan Visa viuh eikä tuntuis missään.

Kohta laitan Pistolit jalkaan ja lähden kaupungille viettämään lauantai-iltaa ystävien kanssa. Toivottavasti saan kantapäihini ihan saakelin kipeät rakot.

So you think you can dance dance dance

No niinhän siinä sitten kävi,

että Katrin tanssi tiensä Dancen suoriin lähetyksiin!

Jos en olisi 31-vuotias hillitty tietokonetyöläinen, laittaisin tähän jotain tuhat huutomerkkiä! No laitetaan pari silti: !!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Olen niin tavattoman ylpeä ystävästäni ja ihan superduperinnoissani Katrinin puolesta - takana on jo mahtavia oppimisen ja riemun hetkiä Dancen parissa ja edessä vielä hurjasti tunteita ja elämyksiä televisioruudussa, toivottavasti pitkälle kohti talvea. (Hienovarainen vihje: saa äänestää. Ja tykätä Facebookissa.)

Ekana paribiisinä Konstan kanssa on luvassa valssi, mutta sitä joudutaan odottelemaan kahden viikon päähän. Vaan ei hätää: ensi torstaina (kun meitsit on tyttöjen kans Helsingissä katsomassa liveä jeeee!) Katrin nähdään jo lavalla perinteisen ryhmäkoreografian merkeissä. Kai sitä sit oikeen joku kannustusplakaatti pitää askarrella!

Tässä vielä tämän illan bootcamp-jaksosta Lato-ryhmän yön aikana luoma koreografia. Hyvä meisinki. :)

Aamunavaus

Muistutus hoppuiseen päivään, sulle ja mulle.

:)

Ja taustamusiikiksi yksi vanhoista Seal-lemppareistani.