19. marraskuuta 2013

Helsingissä monta on ihmeellistä asiaa

...ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa!

Viikonlopun pääkaupunkireissulla hämmästelin kummastelin ensiksikin sitä, miten voi olla että Helsingissä tuulee aina niin kaamean kylmästi. Okei, nyt oli vielä Einokin puhaltamassa lisää potkua pilville, mutta jo junasta ulos astuessa vastaan kävi sellainen viima, että meinasin lentää kumoon. Turkukin on meren rannalla, mutta ei tääl tommotti tuule! Hyrr!

Hämmästelin kummastelin toiseksikin sitä, miten voi olla että kaikki ne teinit jaksoivat jonottaa varmaan tuntitolkulla sinne Starbucksiin. Jono ulottui kevyesti Akateemisen lehtiosastolle asti, eikä seassa tosiaan (no tietenkään) näkynyt yhtään kahvinhimoista tolkun aikuista muuta kuin kamerat kädessä kuvaamassa niitä teinejä. Eiköhän se Starbucks pysy siinä paikallaan jonkin aikaa, että sinne ehtii ihminen myöhemminkin ja vähemmillä jonoilla.

Hämmästelin kummastelin kolmanneksi sitä, miten voi olla että Namun vippi oli lauantaiyönä täynnä ihan oikeita ihmisiä, jotka kaikki näyttivät siltä etteivät olisi oikeita ihmisiä. Itsekin hippaamaan lähtiessäni tykkään toki sutia hiukan ripsaria ja laittaa päälle ehkä näin pikkujouluaikaan jopa jotain kimaltavaa, mutta oma arka pynttäytymiseni on kotoisin aivan toiselta planeetalta kuin Namun misujen touhu. Herranjumala sitä hiuslakka- ja piikkikorko- ja BB-tähtösosumien määrää, jota naistenvessassa sai väistellä! Toivon totisesti, että pelkkä pinta ei oikeasti täytä niin monen nuoren ihmisen elämää kuin miltä siellä vaikutti. Tunnekuohussani raportoin heti paikan päältä Facebookiin, että haluan perustaa yökerhon, jossa soi pelkkä Bruce Springsteen ja jossa poke kysyy ovella jokaiselta sisäänpyrkijältä, minkä kirjan tämä on lukenut viimeksi.

Kahteen viimeiseen hämmästykseen kummastukseen en edelleenkään osaa suhtautua juuri paremmin, mutta Helsingin tuulta uskallan vastedes uhmata: ostin Selectediltä uuden pipon!


Mallin nimi on Finlandia, istuvuus on napakka ja koostumus on 30-prosenttisesti villainen. Väri on kuvauksen mukaan unikonpunainen, mutta ainakin omissa silmissäni punainen vivahtaa sen verran oranssiin, että täydeltä tonttuefektiltä vältytään. Kun muuten käytän talvisin(kin) niin paljon mustaa, pipo on kelpo väripilkku synkkiin asukokonaisuuksiin. Ehkä viitsin nyt pipon kaveriksi laittaa vähän useammin huulipunaakin talvenkalpeaa ilmettä piristämään. :)

3 kommenttia:

  1. Loistavaa, Duussi! Punainen pipo ja huulipunaa!

    VastaaPoista
  2. Mä haluaisin käydä yökerhossa, jossa soisi vain Bruce Springsteen ja jossa poke kysyisi multa ovella, minkä kirjan luin viimeksi.

    Se (yökerho) olisi hitti.

    VastaaPoista
  3. Ihana pipo! Niin vaan saa hehkumaan.
    Samaa olen miettinyt kaikkien hiusten- ja ripsienpidennysten keskellä, että kun se jatkuu tarpeeksi kauan, niin iskeekö päälle vastaveto ja luonnollisuus alkaa olla in?

    Joskus on meinannut purskahtaa kahvit suusta kun olen nähnyt lattiaharjaa muistuttavan pöheikön jonkun silmässä. Kun oikiasti ne nuoret neidot olis paljon sievempiä ihan sellaisena kuin ovat. Ja kun se ripsari jo saa paljon aikaan. Mutta ehkä tää on vaan tämmöistä mummupuhetta, kun en vaan tajuu.

    VastaaPoista

Sano sää kans!