Berlin there, done that

Hallo! Ich olen palannut Berliinistä!

(Astetta aidompaakin todistusaineistoa paikan päältä luvassa täs joku päivä, kunhan saan kuvat purettua kamerasta.)

Berliini oli niin iso ja ihmeellinen, että kaksi ja puoli päivää ei riittänyt oikein edes kaupunkiin asettumiseen. Alkusäikähdyksestä toipuminenkin vei jo oman aikansa: lentokenttäbussi tiputti meidät Alexanderplatzin laitamille, alueelle, jossa korttelit ovat niin isoja, että pieni ihminen sai taapertaa pakaasiensa kanssa kylmässä ja pimeässä valtavien kerrostalojen seassa ikipitkältä tuntuvan matkan edes seuraavaan risteykseen kadunnimiä tavaamaan. Meidän hotelli oli Otto-Braun-Strassella juuri sillä rajalla, jonka toisella puolella alkoi korkeiden DDR-talojen paraati ja toisella maisema vaihtui matalampiin, kauniimpiin kerrostaloihin. Tosin jo ensimmäisenä iltana italialaisen illallisen jälkeen hotellille palatessa televisiotorni ja muu Alexin maisema alkoi kyllä näyttää omalla tavallaan kauniilta... ja hoksasin, että OPIn Berlin There, Done That -kynsilakan sävyhän oli napattu niistä rumiluskerrostaloista. ;)

Berliinistä tarttui matkaan muutama konkreettinen muisto: vähän teetä ja suklaata, mut sen kyllä söin jo paikan päällä, parit villasukat Falkelta, iiihana hamonen Massimo Duttilta (etenkin hepun lemppari, mutta löysinpä minäkin alehintaan iiihanan hamosen) ja Galeries Lafayetten alesta Spanxit hääpuvun alle. Mieleen tarttui kuitenkin enemmän - ja tärkeämpää:

lauantai-illan apfelstrudelähky Friedrichsheinissa, sunnuntaiaamun brunssitaivas Prenzlauer Bergissä, ajan pysähdyttävä kahdenkeskinen lomameininki, keltaiset metrojunat, tanssituokio raitiovaunupysäkillä, taidetta ja "taidetta" pursuavat seinät Kreuzbergissä, tympeä kahvilantyttö ja höppänä taksikuski, mahtavan Ramones-museon vaaleanpunaiset rokokoosohvat, karu kattomaisema KaDeWen yläkerran baarin isoista ikkunoista, currywurstmaistiaisia takatassuillaan kärkkyvä hilpeä koira, Tegelin lentokentällä ihan kokonaan saksaksi hoidettu kahvi- ja kaakaotilaus, ihmisten hiljaiset ilmeet holokaustinäyttelyssä ja se yhtäaikainen helpotus ja puristus rinnassa kun astui näyttelytilasta ulos pimeään iltaan keskelle vaikuttavaa kivipaasien merta 

ja tunne siitä, että hepun kanssa olen kotona vaikka maailman äärissä.