Only one desire that's left in me: I want the whole damn world to come dance with me

"On miljoonia lauluja, joihin on helppo tarttua, ja uusia syntyy kaiken aikaa. Mutta niiden Nuuskamuikkunen antoi lentää matkoihinsa, ne olivat kenen tahansa kesälauluja. Hän ryömi telttaan makuupussiinsa ja veti hupun korvilleen. Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni. Mutta mitä hän sateesta piittaisi kun hän ei osannut tehdä laulua, joka kertoi sateesta."

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (suom. Kaarina Helakisa)

Noihin Nuuskamuikkusen ajatuksiin olen tässä viime viikkoina jotenkin samaistunut. Fiiliksen voinee levittää kertomaan ei vain lauluista vaan luomistyöstä laajemminkin; itselleni sanat kolahtivat koreografiaprosessia kuvaamaan. Välillä tuntuu, että olen haukannut liian ison palan, että en osaa tehdä biisiä joka näyttäisi mihin kaikkeen mun taitavat tytöt parhaimmillaan pystyvät ja jossa liike kertoisi samaa tarinaa raskassoutuisen melodian ja englanniksi lauletun tekstin kanssa.

Sitten tulee taas sellaiset treenit kuin tänään, kun korjaukset menevät perille, uudet ideat saadaan pienen testailun jälkeen yhdessä toimimaan, musiikki jyrää isoista kaiuttimista voimalla niskaan ja aina välillä jotakuta naurattaa. Miten etuoikeutettua ja ihanaa saada luoda liikettä, linjoja, askelia, pysähdyksiä, pyörintää, hypintää, tunnetta, tanssia!

SM-kisojen ensimmäiseen karsintaan on aikaa kolme kuukautta. Tiedän jo nyt, että aika tulee loppumaan kesken, mutta paniikille ja stressille on turha antaa jalansijaa. Potkaistaan se kaksikko tiehensä ja nautitaan matkasta.



Ja ei, tämä ei ole se meidän biisi. ;)