Ihan huikea kaksituntinen eilen Hartwall Areenalla. Todettiin show'n jälkeen keikkaseuran kanssa, että sen mahdottoman valovyöryn ja äänivallin alle jääminen oli oikeastaan jopa puhdistava kokemus. Tuli niin tarpeeseen kiireisten joulunalusviikkojen keskellä - musiikki kiskaisi imuunsa ja sinkosi ajatukset hetkeksi jonnekin aivan muualle.
Muse se ei koskaan petä. Kuvista ehkä voi havaita aavistuksen siitä, miten häkellyttävää seurattavaa keikan visuaalinen anti taas kerran oli. Musiikista tietysti puhumattakaan - ihan nappi settilista! Kihelmöintiä nostattava Interlude johdatti Hysteriaan heti alkumetreillä, New Born vs. Stockholm Syndrome -ruletti pysähtyi riemukseni jälkimmäiseen (niin päräyttävä biisi livenä, että tutisen vieläkin), encoreita odotellessa toivoin hiljaa mielessäni Starlightia - ja sain sen. Pitäähän sitä kerran keikan aikana päästä oikein kunnolla yhteistaputtamaan ja yhteislaulamaan, aika komeasti muuten kajahti täydessä hallissa.
Jäin kaipaamaan lemppareistani oikeastaan vain Hyper Musicia ja Map of the Problematiquea. Mutta en voisi olla keikkaan miltään osin tyytyväisempi; se nyt vaan on fakta, että taas yhden levyn verran paisuneesta tuotannosta ei voi kahden tunnin aikana soittaa jokaista helmeä. Koska helmiähän ne on joka biisi (no, lähes). Mutta on se vaan aika kokonaisvaltainen nautinto olla sellaisen bändin keikalla, jonka tuotannon pystyy loilottamaan 90-prosenttisesti ulkoa mukana! Siis niin hyvin kuin Musea ylipäätään voi laulaa mukana... olispa hienoa kuulla joskus tallenne omasta kiekumisestaan keikkahumussa. :D
Keikan jälkeen yöllä hampaita pestessä peilistä katsoi ihan eri nainen kuin se väsynyt mörkö, joka vastassa on viime päivinä ollut. Kiitos, rakas Muse. Kyllä me taidetaan nähdä taas heinäkuussa Olympiastadionilla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sää kans!