The dress decision

Eilen sujahdin sovituskopissa kauniiseen vaaleaan mekkoon, ja hetken peilailtuani astuin äitini ja kaasoni eteen. He huokaisivat yhteen ääneen, minä tunsin kuinka kyyneleet nousivat silmiin. Hyvät kyyneleet, onnen kyyneleet, olenko minä tämä nainen -kyyneleet. Valinta oli sillä selvä.

Mulla on hääpuku! Mä olen menossa naimisiin! Voi ihmettä! :)

Sovittelurumba kesti lopulta vain kaksi viikkoa. Olen helpottunut - ja aika ylpeä jahkailijaitsestäni, että sain suuren päätöksen tehtyä näin nopeasti! Puvun valinta kun kuitenkin nousi mulle yhtäkkiä aika tärkeäksi osaksi tuota tulevaa juhlapäiväämme. Kolme rakasta tosin totesi tuohon heti, että onhan se suurin päätös toki tehty jo siellä Eiffelin huipulla. No niin tietysti, mutta se on eri asia,

koska sitä ei tarvinnut miettiä. Se ei ollut valinta, se oli itsestäänselvyys.

(Vaikka en heti vastannutkaan joo vaan ekaksi täh, mutta se johtui ihan siitä, että heppu onnistui yllättämään niin täydellisesti.)

Niin, ja se puku - se ei ole kumpikaan niistä täällä nähdyistä. Enkä kerro siitä enempää, koska yritän kaikin voimin pitää salaisuuden hepulta hääpäivään asti. Itse olen ihan mahdottoman rakastunut mekkooni, joten ei auta kuin toivoa, että first look -hetkellä näen hepunkin silmissä samansuuntaisen tunteen. :)