Suostu mä en vain tyytymään haaveisiin, kun kanssas elää mä voisin kai loputtomiin

Me ei olla vielä lyöty tulevan toukokuisen hääpäivämme aikataulua lukkoon, mutta tasan puolen vuoden päästä tähän kellonaikaan olen hyvin suurella todennäköisyydellä hepun vaimo.

Iih! :)

Meillä on hääpaikka (kirkkoa ei tarvita koska ei kuuluta siihen), meillä on kolme kaasoa ja kolme bestmania, meillä on juhlapaikan puolesta tuleva ruoka, meillä on bändi, meillä on tunnelmavalokuvaaja, meillä on alustava noin 100 hengen vieraslista, meillä on väriteema alustavasti mietittynä, mulla on varattuna aika hääpäiväksi kampaukseen ja meikkiin, korissa läjä ihania ulkomaisia häälehtiä ja Pinterestissä alati paisuva Wedding wonderfuls -board,

mitämälaitanpäälle mitämälaitanpäälle mitämälaitanpäälle.

Käytiin tällä viikolla turkulaisen kaasoni kanssa vielä parissa mörsiysliikkeessä. Kuvassa on Sydänkävyn ykkösmekko, viimeinen kappale ja lähes oikeaa kokoa (aavistuksen pieni lantiolta). Etenkin selkäpuolelta ihan unelmanupea, mutta sai kuitenkin vielä jäädä mietinnän alle.

Toivon huomenna alkavan uuden viikon tuovan selvyyttä hääpukuosastolle: se pariisilainen vesiputousmekko, joka jäi viime viikonlopun Helsingin-kierrokselta päällimmäiseksi mieleen, lähetettiin Stilissimasta tänne Turkuun. Nyt se odottaa Marinettessa, että saadaan sovittua täkäläisten makutuomareiden kanssa yhteinen sovitusaika. Voi miten toivon, että kun vedän mekon uudelleen päälle, se tuntuu edelleen hyvältä - ja että myös minut ja tyylini hyvin tuntevat rakkaat ihmiset ovat sitä mieltä, että se on mun! Ja että siinä hetkessä taivas aukeaa ja sieltä tupsahtaa syliin 800 euroa niin saan sen sit ostettuakin! :D