Note the vast electric numbers

Marraskuu. Ohi vilahtanutta, vielä syksyn reunassa sinnitellyttä lokakuuta jäi melkein ikävä, koska tulevasta talvesta on saatu ensimmäinen aavistus täällä etelässäkin, pimeä tulee jo viiden jälkeen ja movember saa nuoret miehet muikistelemaan kilpaa hölmönnäköisissä viiksissään (niin huippua kuin Tommy Lindgrenin ja Anssi Kelan veljellistä nokittelua olikin viime vuonna seurata).

Autsis.

Toisin sanoen 30 päivää aikaa olla vielä valmistautumatta jouluun, olla lannistumatta loskasta mustan iltapäivätaivaan alla ja olla iloinen neljästä kauniista vuodenajastamme. :)

Tällä viikolla aionkin päästää juhlamielen heti kohoamaan korkeuksiin, kun huomenna tapaan kääntäjäkollegoita halvan skumpan tyylikkään poksahtelevan juoman äärellä ja lauantaina juhlitaan tanssikamun tupareita. Ensi viikolle on varattu ravintolailta maailman parhaiden melkein-naapureiden kanssa, lauantaina pitäisi revetä yhtä aikaa kolmeen juhlapaikkaan kahdessa eri kaupungissa, ja sunnuntaina syödään isänpäivän kunniaksi isin itsensä kokkaamaa herkkuruokaa. Kun loppukuusta on vielä luvassa ystävän kolmekymppiset, sanoisin että jo nyt kalenteriin merkittyjen hilpeyshetkien määrä on kohtalainen. Ja spontaaneja vastaaviahan saa toki tulla matkan varrella vielä paljon lisää, kitoos.

Liikunnan osalta marraskuu näyttää tutulta ja turvalliselta: uintia, pilatesta, bodyfusionia, salitreeniä, äitin kanssa vesijuoksua, kevyitä hölkkälenkkejä. Koreografian työstäminen SM-kisoihin jatkuu joukkueeni kanssa hyvää vauhtia, treenejä on nyt takana kaksi kuukautta ja liikettä (osittain vielä raakamatskua, mutta kuitenkin) on kasassa puolet kolmesta minuutista. Aikaa karsintoihin on jäljellä 4,5 kuukautta, joten olen aivan luottavaisin mielin että saadaan biisi ajoissa kuntoon. Itsestänihän se pitkälti on kiinni, siitä, mitä saan annettua tytöille treeneissä. Näin aloittelevana koreografinplanttuna mun täytyy tehdä luovaa ajatus- ja suunnittelutyötä hyvin rauhassa ajan kanssa, mutta loppubiisinkin dramaturginen rakenne ja kuvioiden liikuttelu alkaa olla jo pohdittu kuntoon - sitten onkin enää jäljellä se tärkein eli itse liike. :D

Töitäkin tarttis varmaan tehdä jossain koreografioinnin välissä, eh? Keneltäkään uutisia seuraavalta ei toivottavasti ole mennyt ohi av-käännösalalla tällä hetkellä käynnissä oleva kuohunta. En viitsi ottaa aiheeseen kovin palavasanaisesti täällä kantaa, koska omakin lusikkani on samassa sopassa... mutta todettakoon nyt ainakin se, että irtisanoutuneilla ex-maikkarilaisilla on ollut painava syy ratkaisuunsa, ja he ovat uhranneet alan puolesta paljon. Siihen tietoon pitäisi myös jokaisen av-kääntäjäksi mahdollisesti joskus haluavan opiskelijan nyt luottaa ja siksi malttaa odottaa, että koko alan työehdot saataisiin jossain vaiheessa toivottavasti sellaiselle tasolle, jolla tätä työtä voi tehdä jatkossakin vaikka eläkepäiviin saakka. Ugh.

Ja sitten hilpeämpiin asioihin. :D Take That -rintamalla marraskuu tarkoittaa tuplajännää: luvassa on soolokeikkoja sekä Garylta että Robbielta! Gary starttaa tammikuulle ulottuvan kiertueensa 13.11., ja Robbie vetäisee kuun lopussa kolme iltaa Lontoon O2-areenassa. Liput ovat olleet kiven alla, mutta pääsen virittäytymään tunnelmaan etänä ainakin muutaman paikallisen Facebook-tutun kautta, ja eiköhän sieltä Thatterit ja friendliet keikkojen jälkeen aika vauhdilla tykitä YouTuben täyteen videoita. Jos tää ei piristä pimeässä niin sit ei mikään!

Niin että hei hou vaan ja lempeitä tuulia sinunkin marraskuuhusi. :)