22. syyskuuta 2012

Bang bang

Huokaus. Kaikki mitä aion seuraavaksi kirjoittaa kuulostaa tekopyhältä selittelyltä, vaikka oikeasti haluaisin vain kertoa kuinka iloinen olen uusista ihanista kengistäni, jotka ostin tällä viikolla. Kengistä, joista haaveilin monta vuotta ja joiden takia en tyytynyt ostamaan Nilsonilta tai Dinskosta halvempia kopioita, joita olisi saanut ehkä neljät aitojen hinnalla.

Arvasit oikein: Acnen Pistolit.



Olihan se aikamoinen investointi. Mutta kun Elementissä sattui olemaan jäljellä kaksi paria, joiden koot olivat juuri ne joista olisin omani sovittamalla valinnut (mitoitus on väljähkö, joten otin ne pienemmät eli kolmekasit), siinä vartin verran Pistolit jalassa tepasteltuani ja pankkitilin saldoa, kylppäriremontin laskua ja ensi viikon Helsingin-reissun budjettia ynnäiltyäni päädyin lopulta ostopäätökseen.


Suurin Pistol-huuma lienee jo laantunut, mutta itsekin kehtaisin väittää nilkkureita moderneiksi klassikoiksi, niin kuin keväällä saman kenkäostoksen (huom. järkisyistä) tehnyt Eeva. Pistolit sopivat niin farkkujen kuin helmojenkin kanssa, käyvät Suomen säähän vähintään kolmena vuodenaikana, nahka on paksua ja pehmeää, korko juuri sopiva selkävaivaisellekin. Enkä ole kuullut kenenkään Pistolien omistajan jälkeenpäin harmitelleen hankintaansa.



Mutta kun. Nuo kengät ovat kalliit. Ihan helvetin kalliit. Tai no, suhteellista sekin: opintotuella elävälle täysin saavuttamattomissa, pörssimiljonäärille pikkupennosia, freelance-kääntäjälle huomattavasti peruskenkien hintakipurajan yläpuolella. Että mitä kaikkea tuolla rahalla olisi saanut (esimerkiksi aika monta litraa mansikoita), miten perustelen tarpeen ostaa uudet kengät kun kaikki vanhatkaan eivät ole vielä löytäneet paikkaansa uudessa kodissa, ja jos mulla muka on tuon verran ylimääräistä rahaa niin eikö sitä mieluummin voisi antaa hyväntekeväisyyteen? Ja miksi käyn kaiken tämän mielessäni läpi vasta tämän hintaluokan ostoksen kohdalla - miksen joutunut raastavien omantunnontuskien syyllistämäksi viime lauantaina, kun valitsin kaupasta Lambi-vessapaperia sen halvemman Pirkan sijaan?


Toisaalta lienee kuitenkin parempi, että olen uusista kengistäni aidosti iloinen kuin että olisin ostanut ne tosta vaan Visa viuh eikä tuntuis missään.

Kohta laitan Pistolit jalkaan ja lähden kaupungille viettämään lauantai-iltaa ystävien kanssa. Toivottavasti saan kantapäihini ihan saakelin kipeät rakot.

1 kommentti:

  1. Onnea uusille kengille! Kirjoituksestasi huokuu miten iso juttu ne sinulle ovat ja aito ilo välittyy lukijalle. Nyt minäkin riemuitsen kanssasi kengistä vaikken sinua tunne. Älä siis toivo rakkoja vaan suo tämä iloitseminen itsellesi ja nauti!

    VastaaPoista

Sano sää kans!