26. elokuuta 2012

Valo leikkaa tätä paikkaa, se näkee, tarkentaa

Mä en halua elämääni enää yhtään tällaista sunnuntaiaamua, että en saakaan herätä siihen kun heppu vetää kainaloon (tai tökkii sormella nenää, lähes yhtä herttaista),

vaan herään kahdeksalta siihen, että stressaan. Se sana kai pääsee kuvailussaan lähimmäksi tätä olotilaa. Kun päässä pyörii liikaa asioita: painajainen jonka näin yöllä ja jonka yhteyttä tosielämän mahdollisiin pelkoihini jäin herättyäni ihmeissäni miettimään, luokkakokous jonka olen luvannut järjestää mutta jonka eteen en ole ehtinyt tehdä tarpeeksi, työt joita joudun tekemään tänään koko päivän koska päätin kuorruttaa ennestään sopivan täyden kalenteriviikkoni sittenkin liian täydeksi - kun yksi hiljaiseloa vietellyt asiakas tarjosi hommia pitkästä aikaa, en jotenkin osannut kieltäytyä,

ja se miten käyttäydyin eilen yhdessä yllättävässä tilanteessa. Oikein sydämestä sieppaa, kun mietin miten pieni ihminen olen. Ähhhhhhh. Kun huomaa, että nyt mun ei ole hyvä olla tässä hetkessä kuuntelemassa tuon toisen ihmisen sanoja, huomaa kiihtyvänsä tai kiukustuvansa tai minkä tahansa negatiivisvireisen tunteen itsessään sitten huomaakaan, voi valita että yrittää vähän rauhoittua ja sanoo oman sanottavansa vasta sitten - tai voi valita että tiuskaisee, niin kuin minä eilen tein. Parasta tässä kaikessa on tietysti se, että vastapuoli tarkoitti sanansa pelkäksi kannustukseksi. Sillä lailla!

Vaikka ilmassa tuntuukin siis olevan tänä sunnuntaiaamuna enemmän uuvuttavia kuin kepeitä pilviä, täytyy kuitenkin muistaa olla kiitollinen siitä, että elämä heitti tielle hyvän tilaisuuden tutkiskella itseäni ja sitä myötä kasvaa. Vaikka tänään en kyllä yhtään ehtis kasvaa kun täytyy paukuttaa noita töitä. :D

Mutta silti:


Kauniimpaa sunnuntaita sinulle sinne. :)

[kuva via Pinterest]

2 kommenttia:

  1. Dear Duussi, :)

    löysin blogisi mutkien kautta noin puoli vuotta sitten ja siitä asti olen ollut koukussa. Tekstisi on niin mahtavaa, niin positiivista niin aurinkoista ja oivaltavaa. Olen itse helposti synkkyyteen vaipuva persoona ja siksi minua ilahduttaa suuresti se, miten aina nostat arjesta jotakin ihanaa esille. Olen kirjoittanut gradua koko kesän ja kirjoitan edelleen. Lisäksi aloitin opettajan työt ihka ensimmäistä kertaa nyt syksyllä, joten there's a lot on my plate right now. Minulle on niin arkipäivää mennä nukkumaan, herätä yöllä ja aamuyöllä ja aamullakin vielä murheissani kaikesta siitä työstä, mikä pitäisi saada ojennukseen. Olen itselleni vastuussa edes jonkinmoisesta gradusta ja oppilaille laadukkaasta opetuksesta, jä liiankin usein stressaan siitä, etten ole tarpeeksi hyvä. Lähipiirini on jo valitettavasti tottunut tiuskaisuihini, ja minä niiden jälkeiseen pahaan oloon. Sitten avaan blogisi, otan irtioton huolistani ja luen valloittavaa tekstiäsi. Ja joka kerta palaan word-tiedostoni pariin hymyillen. Kiitos, että muistutat positiivisuuden mahtavasta voimasta, kun itse meinaan aina kadottaa sen. Joten, "I will be grateful for this day", koska duussimaisesti ajatellen tänäänkään en saa graduani valmiiksi, mutta se etenee ainakin muutamalla lauseella. Ulkona paistaa aurinko ja illalla saan taas rakkaan koirani kotiin. Painan kasvoni sen turkkiin ja ajattelen, että minä riitän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dear Anonyymi, :)

      kiitos ihanasta kommentistasi - ja siitä, että osasit jättää sen juuri eilen! Ilahduin vallan valtavasti. Mielettömän kiva kuulla, että olen onnistunut tuomaan valoa päiviisi.

      Nuoren, tuoreen (ja tunnollisen) opettajan harteilla on varmasti ihan liian suuret paineet... joita keskeneräinen gradu ei tietenkään helpota. Mutta kuten sanoit, muutamakin lause vie sitä eteenpäin - tuo on se ainoa oikea positiivinen tapa nähdä asia. ;)

      Työn ja graduilun yhdistämisen vaikeus on kyllä niin tuttua; itsehän sain tekeleeni aikoinaan valmiiksi vasta, kun otin töistä hiukan graduvapaata. Tietysti opettajan hommissa seuraava pidempi loma taitaa koittaa vasta ensi kesänä... :) Toivotan hurjasti tsemppiä ja onnistumisen hetkiä oppilaiden kanssa! Ja kommentoihan toistekin, jos tulee sanottavaa :)

      Poista

Sano sää kans!