20. elokuuta 2012

This town's the oldest friend of mine

Tein lauantaina virheen. Suloisen virheen, jonka tiesin jo etukäteen virheeksi, mutta jota en olisi halunnut jättää tekemättä. Lähdin täysin tietoisena tulevasta ja silti syyntakeettomuuttani itselleni vakuutellen seikkailemaan Punavuoren kaduille, Fredan huonekalu- ja sisustuskauppoihin, joihin olisin saanut tuhlattua omaisuuteni viidessä minuutissa jos sellaista olisi ollut toisin kuin järkeä päässä. Casuarina, Peroba, Caelo, Zarro, Pino... ja sitten vielä ne pikkuisemmat, joiden nimeä en muista. Varokaa siis näitä nimiä - tai astukaa sisään jos uskallatte ottaa riskin, että jo ennestään ideoita pursuava päänne räjähtää kaikista silmienne eteen aukeavista tyynyilläkuorrutettuvalkeasohva-, ronskipuinenruokapöytä- ja tilpehööritaivaista. Uuuuuh.

Kaikesta edellämainitusta aavistuksen seonneena totesin, että nyt ei auta kuin suhtautua elämään hetki punavuorelaisittain ironisella hipster-asenteella. (Punavuoressa tosiaan näkyi hipstereitä. Paljon.) Niinpä astelin raitapaidassani, farkkushortseissani ja toispuolisessa kampauksessani sisään Viiskulman Brooklyn Caféseen, tilasin mustikkasmoothien to go ja talsin Pursimiehenkadulle jo kiinni menneen Houmin (siinä yksi nimi lisää välttelylistallenne) aurinkoisille rappusille ryystämään smuutia ja leikkimään Instagramilla.

Ironiantavoittelun voisi kyllä ajatella menneen siltä osin pieleen, että Brooklyn Café oli hurmaava pikku kuppila, smoothie aivan järjettömän hyvää, lämmin aurinko aidosti ihanan tuntuinen iholla ja Instagram nyt kuuluu vakiokalustoon joka päivä muutenkin.

Ei tainnut tulla musta hipsteriä, mutta olihan hyvä lauantai-iltapäivähetki Helsingissä.

Ai niin. Ja sitten ajauduin vielä Mokoon. Auts.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sää kans!