23. maaliskuuta 2012

I wasn't born for anything, wasn't born to say anything, I'm just here now and soon I'll be gone

Tulin eilen Helsinkiin. Helsingissä on ollut kivaa. Niin kuin on aina.

Seuraa hajahuomioita ja sumuisia otoksia lempiseinän edessä.


Kissat on ihania ja raitiovaunulla on kiva ajaa ja domino-valkosuklaabrownie ei ole pahaa.


Kenneth Kvarnström osaa liikuttaa taitavia tanssijoitaan hienosti: pehmeästi, fyysisesti, yllättävästi, sujuvasti, inspiroivasti, luontevasti ja oudosti. Tein illan aikana myös oivalluksen: oikean tanssijan tunnistaa katseesta, kämmenistä ja sormista.


Ystävälle kannattaa tuoda sellaisia yökylätuliaisia, joista saa itse iltapalaksi puolet. Esimerkiksi pikkupullo skumppaa ja suklaapalluroita.


Monkin sovituskopit on ihan onnettomat. Ovessa on aukkoja ja sieltä puuttuu tuoli, palli tai jakkara, jolla vanha ja vaivainen voi istua ja sitoa kengännauhat. (Aina ennen humautin itseni tosta noin suorin jaloin pää alaspäin. Hassua, miten entiset itsestäänselvyydet tuntuvat nykyään niin isoilta ihmeellisyyksiltä.)


On aika kiva tunne, kun on reissussa ja on ollut jo pari päivää kivaa ja tietää että on vielä koko viikonlopun kivaa...


...ja päässä soi tämä. :)

2 kommenttia:

  1. mitemmää tänään näen että toi on penny vaikka eilen se oli peanut?

    VastaaPoista

Sano sää kans!