EIKÄ! Siis oot menossa sinne, mahtavaa! Miten voit noin rauhallisena vain ilmoittaa asian :D Onko Saksassa jotain muutakin vai meetkö vain Dougien perässä?
Olis kyllä huippua joskus päästä sen keikalle. Hullut bileet - kunpa se heittäis ens kiertueella pienen DJ-setin! Mahtaakohan sinne löytää tavallistakin tanssikansaa, vai onko tupa täynnä Thattereita ;)
Voi jee, nauti! Ja raportoithan sitten millasta oli! :)
Pakko yrittää esittää rauhallista, koska muuten mun teksti olis tämmöstä: asdlkgfaklsjjöah!!! :D Mä oon samaan aikaan sekä tosi innoissani että ihan kauhuissani: Saksassa ei todellakaan oo mitään muuta, matkustan yksin, en oo ollu koskaan edes Suomessa yksin bilettämässä, enkä yleensä ikinä tee mitään näin suunnittelematonta. Ostin siis lipun ja lennot sunnuntai-iltana vasta, vaikka viikon verran kyllä harkitsin. Perjantaina sattuu olemaan mun synttärit, ja vaikka en pyöreitä täytäkään, niin ajattelin, että voisin kerrankin tehdä synttärinä jotain, mikä jää mieleen. :)
Hiisin hyvä asenne! Tuommoista heittäytymistä elämään aina välillä tarvitaan. Taiat tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. ;)
Tiekkö mä oikeasti tossa mietin hetken, lähtisinkö remmiin... mutta sitten totesin, että nyt en vaan pysty. Joten pakko tyytyä toivottamaan ihan mahtavan hauskaa, jännittävää ja inspiroivaa reissua! Tanssi munkin puolesta! Ja pusuja Howardille! :D
Oijoi. :D Mä oon yhtä hymyä vieläkin, oli ihan mieletön reissu! Onneks lähdin, vaikka en seuraa saanutkaan. Mä en oo varmaan koskaan eläny noin tiukasti hetkessä kuin nyt noiden 1,5 vuorokauden aikana. Huomasin ihan pieniäkin yksityiskohtia joka puolella, ja olin koko ajan tosi levollinen ja onnellinen. Todellakin kannattaa välillä poistua mukavuusalueelta. :)
Ja sit se keikka! Tuumasin ennen klubille lähtöä, että mun reissu oli ollut jo siihen mennessä niin huippu, että Howard oli vaan piste i:n päälle. Iso piste kylläkin. ;) Annoin musiikin viedä ja tanssin koko illan (pakko tähän on se klisee heittää, että "niinku kukaan ei kattois"). Porukkaa oli ihan mukavasti, vaikka olin odottanu isompaa tungosta. Toisaalta kiva, että siellä oikeesti mahtui tanssimaan. Musta oli vähän outoa kattoa niitä naisia, jotka vaan seisoskeli siinä dj-pöydän edessä kamerat ojossa. Siis joo, kyllä mäkin ihan mielelläni Howardia katoin (ja otin pari paskaa valokuvaa :D), mutta kyllä mä alusta asti olin ajatellu, että oon nimenomaan menossa bilettämään enkä pällistelemään. Mulle tulee vähän hankala olo pelkästä ajatuksesta, että pyytäisin joltain julkkikselta nimmaria tai kerjäisin kädenpuristusta, joten tosiaan keskityin siihen tanssimiseen. (Ja siihen, että välillä piti karjua ihmisten korviin "Ich verstehe nicht Deutsch!" Ilmeisesti mun hyvä fiilis näkyi sillä tavalla ulospäin, että mulle oli helppo tulla juttelemaan. Harmi vaan, että tosiaan mun saksantaidot on aika heikot. Ja harmi, ettei kukaan ilmeisesti kuullut, mitä mä niille huusin, kun musiikki oli aika kovalla. Ja jos välillä sain menemään perille, että englannilla selvittäis paremmin, niin vastaus oli "Oh, my English... Very bad, Scheisse." Oli siis tosi hedelmällisiä keskusteluita. :D)
No niin, mutta koska mä nyt kuitenkin oon fanityttö, niin pitihän mun jotain keksiä... Mulla siis oli ihan uskomattoman hyvä fiilis tuolla keikalla, ja voisin jopa sanoa, että olin onnellisempi kuin koskaan. Oli ollut tosi hyvä päivä ja olin oppinut itsestäni uusia asioita. Parin vodkakolan jälkeen mun mielestä oli tosi hyvä idea, että kerron sen myös Howardille. :D Eli ei muuta ku lainaamaan kynä baaritiskiltä ja raapustamaan hiukan sekava viesti kuitin taakse. Marssin sitten määrätietoisesti viemään sitä lappua Howardille, mut hemmetti, se ei reagoinut ensin mitenkään! Siinä vaiheessa meinas hiipiä perisuomalainen hävetys paikalle, varsinkin kun ne kamera-Thatterit kääntyi tuijottamaan mua. Päätin kuitenkin odottaa hetken ja yrittää sitten uudelleen. Howard kattoi alaspäin keskittyneen näköisenä, ja mä odotin, että se nostais päänsä, niin saisin kiinnitettyä sen huomion. Mutta ei se nostanukaan päätään vaan pelkästään silmiään, ja säikähdin ihan hemmetisti kun ne silmät välähti. :D No sitten annoin sen lapun sille, se luki sen, hymyili leveästi ja näytti peukkua. Ja mä olin tyytyväinen. :) Jälkeenpäin vähän nolottaa (varsinkin kun otin ittelleni muistoksi valokuvan siitä lapusta, ja se on tosiaan aika härö eikä siitä ehkä tajua mun pointtia), mutta onpahan jotain muisteltavaa. :D
...ja koukuttavaa. Ja aikaa vievää. Mutta hauskaa ennen kaikkea! :D
VastaaPoistaP.S. Näen Howardin perjantaina Saksassa. En oikein pysty käsittämään, että oon oikeesti menossa sen keikalle. x)
EIKÄ! Siis oot menossa sinne, mahtavaa! Miten voit noin rauhallisena vain ilmoittaa asian :D Onko Saksassa jotain muutakin vai meetkö vain Dougien perässä?
PoistaOlis kyllä huippua joskus päästä sen keikalle. Hullut bileet - kunpa se heittäis ens kiertueella pienen DJ-setin! Mahtaakohan sinne löytää tavallistakin tanssikansaa, vai onko tupa täynnä Thattereita ;)
Voi jee, nauti! Ja raportoithan sitten millasta oli! :)
Pakko yrittää esittää rauhallista, koska muuten mun teksti olis tämmöstä: asdlkgfaklsjjöah!!! :D Mä oon samaan aikaan sekä tosi innoissani että ihan kauhuissani: Saksassa ei todellakaan oo mitään muuta, matkustan yksin, en oo ollu koskaan edes Suomessa yksin bilettämässä, enkä yleensä ikinä tee mitään näin suunnittelematonta. Ostin siis lipun ja lennot sunnuntai-iltana vasta, vaikka viikon verran kyllä harkitsin. Perjantaina sattuu olemaan mun synttärit, ja vaikka en pyöreitä täytäkään, niin ajattelin, että voisin kerrankin tehdä synttärinä jotain, mikä jää mieleen. :)
PoistaLähe mukaan! :D
Hiisin hyvä asenne! Tuommoista heittäytymistä elämään aina välillä tarvitaan. Taiat tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. ;)
PoistaTiekkö mä oikeasti tossa mietin hetken, lähtisinkö remmiin... mutta sitten totesin, että nyt en vaan pysty. Joten pakko tyytyä toivottamaan ihan mahtavan hauskaa, jännittävää ja inspiroivaa reissua! Tanssi munkin puolesta! Ja pusuja Howardille! :D
Oijoi. :D Mä oon yhtä hymyä vieläkin, oli ihan mieletön reissu! Onneks lähdin, vaikka en seuraa saanutkaan. Mä en oo varmaan koskaan eläny noin tiukasti hetkessä kuin nyt noiden 1,5 vuorokauden aikana. Huomasin ihan pieniäkin yksityiskohtia joka puolella, ja olin koko ajan tosi levollinen ja onnellinen. Todellakin kannattaa välillä poistua mukavuusalueelta. :)
VastaaPoistaJa sit se keikka! Tuumasin ennen klubille lähtöä, että mun reissu oli ollut jo siihen mennessä niin huippu, että Howard oli vaan piste i:n päälle. Iso piste kylläkin. ;) Annoin musiikin viedä ja tanssin koko illan (pakko tähän on se klisee heittää, että "niinku kukaan ei kattois"). Porukkaa oli ihan mukavasti, vaikka olin odottanu isompaa tungosta. Toisaalta kiva, että siellä oikeesti mahtui tanssimaan. Musta oli vähän outoa kattoa niitä naisia, jotka vaan seisoskeli siinä dj-pöydän edessä kamerat ojossa. Siis joo, kyllä mäkin ihan mielelläni Howardia katoin (ja otin pari paskaa valokuvaa :D), mutta kyllä mä alusta asti olin ajatellu, että oon nimenomaan menossa bilettämään enkä pällistelemään. Mulle tulee vähän hankala olo pelkästä ajatuksesta, että pyytäisin joltain julkkikselta nimmaria tai kerjäisin kädenpuristusta, joten tosiaan keskityin siihen tanssimiseen. (Ja siihen, että välillä piti karjua ihmisten korviin "Ich verstehe nicht Deutsch!" Ilmeisesti mun hyvä fiilis näkyi sillä tavalla ulospäin, että mulle oli helppo tulla juttelemaan. Harmi vaan, että tosiaan mun saksantaidot on aika heikot. Ja harmi, ettei kukaan ilmeisesti kuullut, mitä mä niille huusin, kun musiikki oli aika kovalla. Ja jos välillä sain menemään perille, että englannilla selvittäis paremmin, niin vastaus oli "Oh, my English... Very bad, Scheisse." Oli siis tosi hedelmällisiä keskusteluita. :D)
No niin, mutta koska mä nyt kuitenkin oon fanityttö, niin pitihän mun jotain keksiä... Mulla siis oli ihan uskomattoman hyvä fiilis tuolla keikalla, ja voisin jopa sanoa, että olin onnellisempi kuin koskaan. Oli ollut tosi hyvä päivä ja olin oppinut itsestäni uusia asioita. Parin vodkakolan jälkeen mun mielestä oli tosi hyvä idea, että kerron sen myös Howardille. :D Eli ei muuta ku lainaamaan kynä baaritiskiltä ja raapustamaan hiukan sekava viesti kuitin taakse. Marssin sitten määrätietoisesti viemään sitä lappua Howardille, mut hemmetti, se ei reagoinut ensin mitenkään! Siinä vaiheessa meinas hiipiä perisuomalainen hävetys paikalle, varsinkin kun ne kamera-Thatterit kääntyi tuijottamaan mua. Päätin kuitenkin odottaa hetken ja yrittää sitten uudelleen. Howard kattoi alaspäin keskittyneen näköisenä, ja mä odotin, että se nostais päänsä, niin saisin kiinnitettyä sen huomion. Mutta ei se nostanukaan päätään vaan pelkästään silmiään, ja säikähdin ihan hemmetisti kun ne silmät välähti. :D No sitten annoin sen lapun sille, se luki sen, hymyili leveästi ja näytti peukkua. Ja mä olin tyytyväinen. :) Jälkeenpäin vähän nolottaa (varsinkin kun otin ittelleni muistoksi valokuvan siitä lapusta, ja se on tosiaan aika härö eikä siitä ehkä tajua mun pointtia), mutta onpahan jotain muisteltavaa. :D
VOI ETTÄ miten hyvälle tuulelle mä tulin tästä! :)
PoistaMahtavaa kuulla, että reissu oli hieno (jo ilman Howardiakin) - ja sit vielä pisteenä iin päälle viestintää ja hymyilyä! Voi jumpe, ihana juttu!
:)