There there baby, it's just text book stuff, it's in the ABC of growing up

Olin viikonloppuna Helsingissä. Kuuntelin jazzia Akateemisessa kirjakaupassa, kävin Monsterin kanssa glögillä, rutistin sateenvarjon kahvaa tuulessa, söin kotitekoista sushia, viihdyin kaupunginteatterin Lainahöyhenissä-musikaalissa ja ihastelin korkkareissa keikkuvien tanssijapoikien keimailua (morjens vaan Iman muskelit), löysin Korjaamon design-markkinoilta ihania joululahjoja, fiilistelin ratikalla ajelemista, nautin ystävien välittömästä vieraanvaraisuudesta ja kauniin töölöläiskodin aina tervetulleeksi toivottavasta tunnelmasta, puhuin asioista jotka toivat kyyneleet silmiin, olin iloinen kun selkä oli reissussa ihmisiksi.

Eilen palasin Turkuun. Kuuntelin junassa samaan vaunuun sattumalta (tai ehkä sittenkin siksi koska niin piti käydä) tupsahtaneen ystävän itkuisia sydänsuruja, pidin kädestä ja halasin ja toivoin kovasti että kaikki järjestyy, istuin hepun kanssa hilpeän ihanaa sunnuntai-iltaa Jennin ja miehensä luona, litkin punkkua ja olin vain ihan hitsin iloinen että ollaan saatu sellaisia ihmisiä elämäämme (blogeis on taikaa!).

Tänään meillä kävi illalla kylässä ystäväperhe. Kolmevuotias poika oli ilmoittanut ennen tuloa, että meillä tarjotaan kakkua. No ei osunut kauas - muffinsseja.

On tää joulun aika tämmöstä ihanaa ihmisten kanssa olemista. Kun on ympärillä niin hienoja tyyppejä. Ja piparisuklaamuffinsseja enemmän kuin jaksaa kerralla syödä. :)