Sain viime yönä unta vasta puoli kahden maissa, ja heräsin aamulla viimein kahdeksalta niin, etten enää jaksanut yrittää nukahtaa uudestaan. Poimin villasukat lattialta, nappasin neljästä tyynystäni kainaloon kaksi (joiden päällä nyt hengailen lattialla sammakkoasennossa), hiippailin olohuoneeseen ja suljin makkarin pariovet jotta heppu saisi jatkaa rauhassa unia. Hain pakastimesta kylmäpussin, jonka kiedoin huivin sisällä lantiolle helpottamaan särkyä, ja kuorin kasvot Body Shopin hunajakauranaamiolla niin kuin aina sunnuntaiaamuisin. Avasin tietokoneen, koska huomenna on iso dedis ja sunnuntaista on varattava muutama tunti kääntämiselle, ennen kuin iltapäivällä lähdetään juhlimaan isiä herkkuaterian ääreen.
Kun kaadoin keittiössä mehua lasiin, tajusin ensimmäistä kertaa tälle päivälle, miten onnellinen olen.
I do not want what I haven't got.
Ihana ajatus. Kun tajuaisikin enemmän niitä hyviä asioita, joita omassa elämässä on, eikä keskittyisi huonoihin. Silloin vaan kun on jotain valittamista, keskittyy enemmän marisemiseen kuin hyviin juttuihin. Juuri kun tarvitsisi niitä positiivisia eniten. Tarvitsisin varmaan jonkun henkisen valmentajan.
VastaaPoista