6. marraskuuta 2011

A blog with substance

Furiahz ja Soila muistivat tunnustuksella ja haasteella. Kiitos tytöt!

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. kiittää tunnustuksen antajaa
2. antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta ja
4. kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Olen kamalan huono jakamaan meemejä ja muita tämmöisiä eteenpäin, tämäkin on näkynyt jo niin monessa blogissa... joten sovitaan, että juuri sinä saat ottaa palkinnon vastaan jos haluat. :)

Mutta ne kahdeksan satunnaista asiaa voin kyllä kertoa - tästäpä lähtee!

Dressmann-mainokset on mun vähän semmoinen guilty pleasure. Tai siis ne ukot. Hurmaavat rennot herrasmiehet hengailee, virnistelee ja läiskii toisiaan toverillisesti selkään. What's not to like? Vai oonks mä vaan helppo? :D

Mulla ei ole ajokorttia, enkä näillä näkymin ole semmoista hankkimassakaan. Kun asuu keskustassa (kuten itse olen asunut koko ikäni), kulkeminen sujuu bussilla, fillarilla ja kahdella jalalla.

Tiedän jo, mikä on eka juttu jonka teen siinä kohtaa kun selkä paranee ja hypeskely ei enää satu. Laitan soimaan Party Rock Anthemin ja vedän viis minsaa running maneja! Haluan päästä tanssimaaaaan!

Hoidan asiat ja pidän ihmisiin yhteyttä mieluiten tietysti naamatusten, mutta toisiksmieluiten tekstareilla tai sähköpostilla. En soittele juuri kellekään, harvoin edes ystävilleni. Puhelimessa puhuminen ei vaan ole mun juttu.

Saattaisin vähän haluta kissan. Oma hassu tassunassu olis ihan parasta seuraa kotitoimistolaisen yksinäisiin päiviin. Mmau!

Mun työkielet on englanti, ranska, italia ja ruotsi. Noista siis käännän suomeen päin. Pääaineena luin yliopistossa ranskan kääntämistä.

En osaa viheltää, puhaltaa purkkapalloja tai vislata semmoisella heinällä.

En oo jotenkin yhtään päässyt sisään Chisun hienouteen. Joo ymmärrän kyllä, että se on lahjakas ja tekee taitavasti ja tinkimättömästi omaa juttuaan, mutta kun se musiikki ei vaan anna mulle mitään. Toistaiseksi ainoa kuulemani biisi, josta saan jonkinlaisen otteen, on hilpeä Baden-Baden. Pitäis päästä keikalle tunnustelemaan tunnelmia, livenä kun ainakin itselleni usein aukeaa sellainenkin musiikki, joka ei ehkä muuten niin sytyttäisi.

2 kommenttia:

  1. Hih, muistin juuri, että näin viime yönä unta et olin Chisun keikalla. Itse kyllä tykkään sen musiikista, mutta viimeksi olen nähnyt tytön livenä yli 10 vuotta sitten jossain meijän lukion pippaloissa :)

    Muistan kun se esitteli itsensä mulle (se kun lauloi mun hyvän ystävän bändissä): "Moi, mä oon Chisu" ja mä ihmettelin, et haloo kuka oikeesti haluaa itseään kutsuttavan Kisuksi...

    VastaaPoista
  2. Ilona - joo toi nimi kieltämättä aiheutti aluksi hämmennystä... Kisu ei jostain syystä vain tunnu ihan yhtä vakavastiotettavalta taiteilijanimeltä (sitä paitsi eiks yks sellanen jo Suomessa olekin) kuin Chisu. "Kisu, see hoolla" :D

    VastaaPoista

Sano sää kans!