4. marraskuuta 2011

Anna hyvän kiertää

Miten pienestä voi ihminen tulla iloiseksi?

Minäpä kerron. Esimerkiksi niin pienestä, että kun törmää aamupäivällä Citymarketin aulassa ehkä semmoiseen ysiluokkalaisikäiseen joukkoon, joka punaiset nenät päässä kerää rahaa hyvään tarkoitukseen ja yksi hellunen poika kysyy anteeks että häiritsen mutta eikä ehdi sanoissaan pidemmälle kun alan jo kaivella lompakkoa repusta, pojan viereen tulee hymyilevä tyttö ja sitten poika muistaa kertoa että kahdella eurolla saa halin, pudotan lippaaseen kaksi 50-senttistä ja yhden eurosen ja halaan aurinkoisia ihania pieniä ja toivotan hauskaa Nenäpäivän jatkoa. Siitä kun lähdin ostoksille, hymyilin kuin pönttö. Jos olisin käynyt herkkuhyllyllä moikkaamassa Hangon keksejä, sehän olis ollut kuin peiliin olis katsonut.


Tai niin pienestä, että kun käy sairaalassa moikkaamassa heikossa kunnossa olevaa kummitätiä, oleskeluhuoneessa miespotilas kertoo vieressään istuvasta rouvasta, että hän on mun sisko. Rouva tarttuu miestä hellästi kädestä ja toteaa vaimo. Johon mies no niin onkin, minä kun en aina ihan muista. Johon rouva, lempeästi hymyillen ja jaksaen vastahan tässä ollaan 45 vuotta oltu naimisissa.

Paitsi möh, toihan alkaa melkein itkettää... No hyvä, olenkin tästä sopivasti lähdössä leffaan vollottamaan. :)

4 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä niin lyömätön kyky kertoilla näitä pieniä tarinoita ja tunnelmapaloja, että tää on ihan mun lemppariblogi. :)

    -Bella

    VastaaPoista
  2. Bella - kiitos ihanasta kommentista! Nythän tää hangonkekseily jatkuu tänäänkin :)

    VastaaPoista
  3. sulla on aivan ihana blogi :) ja sun tyylis on upea!

    ♥ leave-world.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. Derya - hehe en tiiä mitä tyyliä meinaat, kun en täällä juuri vaatteitani esittele... mutta kiitos kuitenkin! ;)

    VastaaPoista

Sano sää kans!